30. lokakuuta 2013

melkein peiton alla jo


Tulin vain ilmoittamaan, että meillä on ollut oikein mukava viikko. Niin kiva, että en kertakaikkisesti jaksa tehdä mitään muuta kuin painella pehkuihin näiden herkkujen kanssa.

Viikonloppu ja viikko ovat olleet mitä parhaimmat. Hurjan ihanaa on ollut nähdä ystäviä, ja ihanien ihmisten ”tapailua” enemmän ja vähemmän kokonaisvaltaisesti jatkuu vielä koko loppu viikon. Sille hurjan iso JEE!!  Ihan niin isoa jee:tä ei saa poikani ja tissieni kummallinen suhde, joka tuntuu ajavan välillä koko huushollin hulluuden partaalle. Toivottavasti tätä ei ole luvassa koko loppu viikkoa.. Voisin kirjoittaa tästä rintaruokinnasta, joskus (olen kirjoittanut varmasti jo kymmenen kertaa kuitenkaan koskaan mitään julkaisematta.. jotenkin hankala aihe), mutta nyt kerään itseni sohvalta ja painelen peiton alle. Jos vaikka saisin luettua kirjaa kymmenenkin sivua.. Lukunautintoni ylle on vain laskeutunut kaksi suurta varjoa – sukupuut. Kirjan etu- ja takakansia peittävät huolellisesti laaditun näköiset sukupuut. ”Tuleekohan tästä kuitenkaan mitään”, huomaan ajattelevani. ”Minulla, kun on se huono tapa hyppiä kirjoissa kaikkien nimien yli…”


Että terve vaan. Lähdenpä tästä selvittelemään kolmen sukupolven mittaisia ihmissuhdesotkuja. Eipä paljon omat imetysongelmat enää painakaan.. :)

29. lokakuuta 2013

mummulle

Onnea äiti-mummu-anoppi! Ihanalla naisella on monta nimeä. Poika soitti aamulla pikapuhelun mummulle ja hihkui onnittelutervehdyksensä. Emme tänään pääse halimaan emmekä pusimaan mummua, kun välimatkaa on niin paljon. Ajattelimmekin pistää pojan kanssa vielä yhteispelillä aamukortin matkaan. Jos vaikka ehtisi perille tänään piristämään työpäivää.. ;)


Olet upea! Kamala ikävä jo! Tuhat suukkoa ja halausta <3 Lollotiloo ;)

25. lokakuuta 2013

vk


Kun minusta tuli äiti, oivalsin miten viheliäs asia on VK. Välikausi. Se on kyllä nyt täällä. Aamulla on kamalan hankalaa valita vaatteita. Ennen sitä tuskaili vain omiensa kanssa, mutta nyt pitäisi osata valita jotain pojallekin. Odotan niin lunta ja pakkasta!

Meidän partsikin on ihan VK-jumissa. Syksy tavallaan meni jo ruskan mukana, mutta talvi ei vielä ole alkanut. Mitä tällä vähäisellä käytöllä olevalle parvekkeelle oikein keksisi? Lyhtyjä ja kynttilöitä. Jotain kanervia ehkä.. Emmäävaantiedä. Onko jollain jakaa vinkkisivustoa/lehteä/ideoita tähän?


Mukavampi olisi aloittaa viikonloppu jossain pirteissä tunnelmissa, mutta menköön nyt näin. Vähän on VK olokin. Toivottavasti viikonloppu tuo piristystä harmaaseen keliinkiin! :)

24. lokakuuta 2013

lelui


Meillä on pikkuinen kassi pojan leluille. Se on minusta erittäin sopiva (ja liiallinenkin) määrä tavaraa tällä hetkellä. Lelut ovat ihania, mutta harvasta miekkonen vielä oikein ymmärtää… Tähän asti eniten aikaa poika on jaksanut viettää harsojen, mittanauhan, Sophie-kirahvin sekä katselukirjojen kanssa. Niin ja leikkikaaren.

Kaari saatiin lainaksi kavereilta. Ihan on toiminut, mutta alkaa menettää jo kovasti tehoaan.. Poika tutkii ja puuhaa leikkikaaren alla, mutta nykyisin roikkuvia leluja enemmän on kiinnostanut itse kaari. Fiksu miekkonen ottaa siitä vauhtia omiin potkuharjoituksiinsa. Päätettiin sitten, että jotain uutta virikettä on keksittävä…

Isän jumppakeppi survaistiin kahden tuolin väliin ja keppiin kiinnitettiin kaikkea mahdollista: koliseva joulupallo, ensilelu, maitopurkki makaroneilla höystettynä sekä Suomalaisen muovipussi. Yksipäisen raadin suosikki löytyi heti! Muovipussi.

Mukava leikkikaari kävi työlääksi vanhemmille, kun muovipussia kuolaavaa poikaa piti vahtia haukan tavoin. Eihän sitä tiedä, vaikka jotain paloja jyrsiä saisikin irrotettua niillä kahdella alaleuan tyngällään. Muita miinuksia vanhempien mukaan olivat liikuteltavuus (hyvin puutteellinen) ja suuri koko. Plussaa tuli kierrätysarvoista ja edullisuudesta (ilmainen!) sekä tietenkin muunneltavuudesta.


Pistäkäähän jakoon omia (ja lasten) lelusuosikkeja ja innovatiivisimpia luomuksianne!

23. lokakuuta 2013

humpappaahumpappaa




Lomaviikkomme huipentui talvisissa maisemissa vietettyyn mökkiviikonloppuun. Kysyn vaan, että olisiko mitään parempaa enää voinut olla! Sunnuntaina ajellessamme takaisin kotiin pohdin itsekseni miten ihmeellisen hienosti kaikki menikin. Kahdeksan aikuista ja kolme lasta tarjoilee mahdollisuudet myös johonkin ihan muuhun kuin rentouttavaan mökkiviikonloppuun, mutta tällä porukalla kaikki pelasi jälleen kuin rasvattu.. Joskin olen sitä mieltä, että taisi olla ihan hyvä, että porukan karvaiset haukkujat viettivät lomaa tällä kerralla muualla. Ensi kerralla sitten Masa ja Hippu <3

En muista, että koskaan tällä porukalla oltaisi hulluna stressattu yhteisten lomien ohjelmapuolesta (Roomaa ei lasketa). Normaalisti kaikki on soljunut mukavasti kuin itsestään. Jossain välissä tehdään yhdessä ruokaa, istutaan kahvipöydässä, saunotaan ja pelataan kymppitonnia. Ainakin kerran ehdimme kolmen päivän aikana istua alas ruokapöytään yhtä aikaa (saavutus minusta kahden vauvan ja yhden leikki-ikäisen kanssa) ja mökin ulkopuolistakin elämää pääsimme kokemaan koko porukalla. 

Lauantaina talsimme nuotiopaikalle armottomassa kelissä. Lunta tuntui satavan välillä sekä alhaalta että ylhäältä. Onneksi pohjanmaalle unohtunut vaunujen sadesuoja saatiin korvattua jätesäkkipatentilla. Matkan vaivalloisuus palkittiin kuitenkin moninkertaisesti, kun perillä loimusi valmis nuotio. Ihanaa oli huomata, että muidenkin retkieväistä löytyi aimo annos rentoa lomamieltä ja lupsakkuutta. Jaettu nuotio on mielestäni ehdottomasti se paras nuotio!

Viikonloppu on aivan liian lyhyt aika ystäville. Onneksi vuosien jälkeen me emme tarvitse enää ”lämmittelyaikaa”, vaan rennosti jatkamme siitä mihin viime kerralla jäimme. Näin tulee kaikki aika huolella käytettyä! ;) Kuulumisia päiviteltiin aamupalaa tehdessä, saunanlauteilla, lasten leikkien lomassa ja vaippoja vaihdellessa. Me olemme niin hitsaantuneet yhteen, että satojen kilometrien välimatkatkaan eivät meitä ole saaneet erilleen. Olemmekin ajatelleet kokoontua yhteen koko porukalla kahdesti vuoteen. Kuten Lauralii jo omassa blogissaan totesi, saattaa meillä olla ongelmia tiedossa: mistä löytää tulevaisuudessa riittävän iso mökki? :D
Ja koska kymppitonni on porukan hittipeli, pistän päivän kyssärin ilmaan: ”Kuuro juusto”.    
Kommenttiboksiin voi laittaa sekä vastausehdotuksia että tietoja ISOISTA mökeistä.

22. lokakuuta 2013

viikko vierähti




Kotiin on palattu! Mukava loma on takana ja oma arki taas käynnissä. :) Viikon mittaiseen reissuun mahtui paljon kaikkea: lukuisia ajokilometrejä, juotuja kahvikuppeja, saunassa vietettyjä hetkiä, ystäviä ja hyvää ruokaa. Ehkä näistä osa löytyy myös kuvista! Niin ja hei, saatiinhan me ensilumikin maahan!

Viikon aikana päästiin kerran jopa kaksi Simon kanssa viettämään parisuhdeaikaa. Poika nukkui hienosti koko ajan vaunuissa isovanhempien valvovien silmien alla ja lataili akkuja, kun me säntäiltiin pitkin kylää. Voi veljet! En olisi arvannut, että ”laatuajan” viettäminen olisi näin hankalaa.. Kotikylän uusi kahvila ei suvainnut olla auki ja taidekeskus odotti kesää. Päädyttiin sitten vanhaan meijeriin vakiomunkeille, katsastamaan erään edesmenneen Pekan reinot ja kitara sekä kirjastoon… En ehkä kuvitellut ”ekojen” treffien sujuvan ihan näin :) Ihanaa toki oli, ja tärkeintä, että uskallettiin lähteä liikkeelle!

Loppuviikoksi hurautettiin Tahkolle tapaamaan ystäviä, mutta siitä lisää vielä myöhemmin!

14. lokakuuta 2013

matkamuistoja




850 kilometriä takana. Ei muuta voi todeta kuin HUH. Poika, joka tähän asti on ollut reipas autossa matkaaja, ilmoitti muutaman kymmenen minuutin automatkan jälkeen lauantaiaamuna, että matkanteko saisi nyt riittää. Me ajateltiin, että tämä on nyt tällaista alun kitinää, ja että homma varmasti palaa tuttuun uomaansa jahka päästään matkassa vauhtiin. No, kaikkien kilometrien jälkeen voimme todeta, että näin ei käynyt. Poika huusi lähes kaiken valveillaoloaikansa ja voin todeta, että sitä oli paljon!! En tiedä minne oli kadonnut se vauva, joka nukkuu heti, kun auto käynnistyy.. 

Ja voi pojat me kokeilimme kaikkea! Vähemmän vaatetta, enemmän vilttiä, viihdykettä, tuttia, tissiä, laulua, uutta vaippaa, radiota, nukuttamista auton ulkopuolella, autossa ja kantokopassa, kantokopan remmien säätämistä, tuttia, tissiä, laulua, …  JATKUVAhuuto oli kohtuullisen piinaavaa pienessä tilassa. Onneksi loman ensimmäisiä päivä ei vietetty vain autossa...

Pysähdyimme matkalla tapaamaan sukulaisia ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Jaksotimme ensimmäiset loman päivät niin, että ajomatkoista tulisi kaikille jollain tavalla inhimillisiä ja niin, että poika pääsisi nukkumaan yöunille sänkyyn. Toisaalta nyt jälkikäteen mietin, että ei se yölläkään ajaminen huono ratkaisu olisi ollut ;) 

Matkalla testasimme muuten ensimmäisen kerran Suomessa bed&breakfast –paikkaa. Aika huippua! Aamiaista emme valitettavasti saaneet, koska talon ”kokki” oli reissussa, mutta hyvät unet ja hieno miljöö sisältyivät yön huikeaan kolmen kymmenen euron hintaan. Siis koko kolmikko yöpyi tuolla hinnalla vanhan talon vinttihuoneessa. Ei lainkaan hullumpaa minusta! Näitä paikkoja täytyy alkaa etsiä useamminkin.   

Alkumatkan kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti pysähdys omien isovanhempien luo. Karpalosoppaa ja suolasiikaa! Tuo paikka on kyllä jotain aina omaa luokkaansa.. Lintulaudalla tuvan ikkunan takana nähtiin taas pikkulintujen lisäksi mustarastas, oravat, tikka ja varpuspöllökin. Ja kaikki melkein kerralla! Voi kun ei tarvitsisi kiertää puolta Suomea päästäkseen mummulaan <3

Nyt me jatkamme HILJAISTA lomanviettoa ;)

Ainiin, ja jos ihmettelette kasvia autossa, niin se on oliivipuumme! Varmasti ainoa Suomen oliivipuu, joka on kiertänyt puolet maasta talvehtimaan Pohjanmaalle, mutta se mahtaa ollakin sitten ihan toinen tarina… ;)

11. lokakuuta 2013

lomalaista melkein naurattaa


 
Tänään koti tuntui hiljenevän kovin hitaasti! Poika käy normaalisti nukkumaan seitsemän aikoihin, mutta tänään tuntuu kaikki tapahtuvan vähän ”toisin”. Taitaa olla pikkuinenkin jo lähtötunnelmissa, sillä huomenna karauttaa maanteille tämä kolmikko yli viikoksi. Puolikas Suomi ja monta sänkyä tulee taas koettua, mutta eipäs se haittaa tässä porukassa. Rennosti – päivä ja etappi kerrallaan. 

Koko päivä säädettiin matkajuttuja, huollettu autoa ja ravattu ympyrää. Mutta mikäs hommia on hoidellessa, kun hupulaisena on tällainen veitikka. Viikko sitten kuultiin muuten pienen miehen eka nauruntörähdys. Jokunen harjoitus oli aiemmin jo tehty, mutta ne olivat jääneet hassuiksi yrityksiksi. Isän sylissä ja peilin edessä se ensimmäinen nauru sitten tuli! Koko viikon olen kyttäillyt, että jos saisin palan naurua nauhalle, mutta turhaan. 

En tiedä kuinka usein pääsen loman aikana päivittelemään kuulumisia. Lupaan kuitenkin tallentaa huolella jokaisen reitin varrella tavatun pikkuihmisen, ihanat syysmaisemat ja hyvät eväspaikat. Loma – myö ollaan melkein valmiit!

irti






Voi onnea! Tällä viikolla olen nauttinut omasta ajasta kaupungilla ja kampaajalla, käynyt rauhassa kirjastossa ja saunassa ja tavannut mukavia ihmisiä. Ihan uskomattoman ihanaa! Nytkin poika on päikkäreillä ja minulla on kahvipannu porisemassa.

Miehillä yhteinen aika ja hommat kaksin sujuivat tietenkin mallikkaasti. Minulle kuitenkin tällaiset irtaantumiset pojasta ovat yllättävän hankalia. Alkuviikon kampaajalle lähtöä odotin ja jännitin kuin joulua lapsena. 

Muuten tällä viikolla meillä onkin elämä mennyt pikkuisessa flunssassa. Poika on aika tukkoinen ja protestoi välillä kaikkea mahdollista. Nukkuminen ja syöminen sujuvat kuitenkin suht hyvin, joten ensimmäisestä flunssasta taidettiin selvitä aika helpolla. 
 
Viime päivinä olen ehtinyt tajuta myös sen, että pikkumies on kohta jo neljä kuukautta! Aika on mennyt ihan siivillä! Pieni hujaus enää ja olemme joulussa.. Onneksi eilen vauvakerhossa eivät sentään vielä soineet joululaulut. Ja hei, pisteet taas ylirohkealle äidille: aamulla pakkasin pojan vaunuihin (siitä huolimatta, että aamupäikkärit uhkasivat jäädä tyngiksi), vaihtovaipat kassiin ja nousin ensimmäistä kertaa vaunujen kanssa bussiin!! Kyllä oli jännää! Vauvakerhossa miekkonen jaksoi hyvin lyhyemmilläkin unilla ja tissittelyt sujuivat kohtuullisen hyvin. Niin, meillä testaillaan niitä uusia ihmeellisiä hampaita nyt ihan kaiken aikaa – myös syödessä <3 Maitohai.