31. maaliskuuta 2012

Melkein matkalla


Pääsiäinen alkaa olla kohta aivan ovella. Ihanaa! Tänään aamulla leivoin kulitsaa lähetysmyyjäisiin ja fiilistelin sitä, miten siistiä onkaan päästä loman viettoon ja seikkailla Simon kanssa pitkin maata.

Iltapäivällä kävin koululla vielä siistimässä gradutekstiä ja lähettämässä sitä proffalle luettavaksi. Aika monta sivua sitä on vaan tullut nyhjäistyä melkein tyhjästä. Kovalla työnteolla, tähtien oikealla asennolla ja tarkastajien myötämielisyydellä tästä voi vielä tullakin jotain… ;) 

Huomisesta lähtien päivityksiä tulee silloin, kun pääsen koneelle, nettiyhteydet toimivat ja jaksan ylipäätänsä ajatella mitään muuta kuin rentoutumista (ja kreikan tekstikurssia). Tämä tyttö lähtee kohta reissuun!

30. maaliskuuta 2012

Ihania muistamisia ja muutama johto





Perjantai. Minulle se ei nyt tarkoita mitään erityistä heittäytymistä viikonlopun vapauteen – huomenna aamulla ajattelin kipaista koululle kirjoituspuuhiin. Professorille pitäisi lähettää tekstiä arvioitavaksi ja takaisin päin odottelen sitten innolla jotain vinkkejä siitä miten jatkaa tästä eteenpäin. Onneksi tänään iltapäivällä olen saanut pohtia paljon muutakin kuin erään piispan eräitä ajatuksia: ihana ”Neiti Kesäheinä” oli meillä vieraisilla ja hoidossa, Simon kanssa korjattiin autoa (eli Simo vaihtoi tulppia ja minä kuvasin mielenkiintoisia johtoja…) ja veljen kanssa ollaan vähän saatu viettää yhteistä laatuaikaa. Niin ja onhan meille tullut ihanaa postiakin! Kummipoika lähetti lennokkaat pääsiäisterveiset Kymenlaaksosta! Kiitos! Meni heti piirustus aitiopaikalle jääkaapinoveen :)

Huomenna siis vielä tätä tavallista arkea ja sitten ”sylkäistään” reissuun. Ihanata! Heitetään muuten Suomineidon helmoissa sellaista rallia, että.. Toivottavasti mahdollisimman monen kanssa ehditään rundilla kohdata! Nyt keitän kupin teetä ja aloitan lököilyn sohvalla. 

Ps. Sain Hento ote –blogin M:ltä tunnustuksen. Palaan siihen myöhemmin. Kiitosta vaan! :)

29. maaliskuuta 2012

28. maaliskuuta 2012

Sylissäsi


Tätä asuntoa ollaan sanottu kodiksi nyt kaksi vuotta. Mielenkiintoisia hetkiä mahtuu näihin muutamiin kuukausiin. Riidelty ja rakastettu on paljon. Yhdessä. 

Seinät ovat minulle tärkeitä. Oma tila, oma peitto, vanhat kirjat ja meidän muistot. Kuitenkin kaikki mitä todella tarvitsisin mahtuisi yhteen rinkkaan. Oikeastaan yhteen syliin. 


Simon kainalo = koti

27. maaliskuuta 2012

Parasta arkea

Tiistai. Koska arjen täyttää kirjastolla istuminen ja gradun kanssa pahkurointi, on välillä turhauttavaa repiä mielenkiintoisia postauksia tänne blogiin. Eräs haastekin on kummitellut mielessä, mutta aikaa ei oikein ole ollut sen toteuttamiseen. Ehkä tässä vielä on kevättä jäljellä!

Lunta täällä ainakin riittää. Monta päivää olen mennyt suosikkikengilläni eli Nokia vuorellisilla Hai -saappailla. Ne ovat niin hyvät! Kevättä ja sandaalikelejä toki odotellessa.. Tuntuu, että olen pitänyt villasukkia taas jalassa viimeiset puoli vuotta, joten varpaanvälien tuulettelu voisi olla nastaa. 

Sunnuntaina juhlittiin ainaisen fanitukseni kohdetta Mariaa. Ilmestyspäivä oli kirkkovuodessa ”juuri oikealla kohdalla” – 9 kuukautta ennen joulupäivää. Marian pyhää huolettomuutta voisin tilata tälle viikolle lastin lisää, sillä eilen jo laajensin ”välituntivalvonta-aluettani” kaupungille ja kotikulmille paimentaen tihutöissä olleita vieraita lapsia. Että näin. Täti mikä täti.

Meille on kotona monta projektia, jotka odottavat valmistumistaan. Yksi ikisuosikkini on kirjahyllyn järjestäminen ja uudelleen organisointi, mikä tarkoittaa meillä kirjojen kovaa karsintaa. Osan olisi tarkoitus lähteä varastoon ja osa päätyy muiden luettavaksi kirpparien ja divarien kautta. Kirjahylly on ylittänyt jo aikoja sitten kantorajansa, mutta hyvin se vielä pysyy pystyssä. Teemoittain jakoa olemme yrittäneet harrastaa (minun ehdottamat värikoodit eivät jostain syystä menneet läpi), mutta tulos on tämä. Toisaalta, mikä kirjahylly se sellainen on, joka ei näytä luetulta?    

Tänään sain kirjeen. Ihanan ja odotetun kirjeen! Nauroin näkkileipä suussa niin paljon ystävän jutuille, että Simo luulin minun tukehtuvan keittiöön. Sivut olivat täynnä hienoa huumoria ja parasta arkea! Ihanaa <3

26. maaliskuuta 2012

Mikä soppa!


Käynnistyminen uuteen viikkoon vaatii ainakin minulta aina vähän ylimääräistä energiaa. Aamulla nukuttiin vähän liian pitkään ja yliopistolla työskentely ei taas oikein ottanut käynnistyäkseen. Ilta meni säätäessä tarpeellisia ja tarpeettomia hommia. Kesäaikaan siirtyminen on ollut jotenkin takkuista. Joku tärkeä tunti on varmasti kadonnut päivästä, sillä tuntuu, että tekemättömät työt ja puuhat vain kasaantuvat.
Tällaisten päivien pelastus on ehdoton suosikkini – tomaattikeitto. Resepti muuntuu syöjien ja tilanteen mukaan, mutta muutama perusjuttu tekee meillä tästä keitosta sen maanantai-iltojen pelastuksen!

Tomaattikeitto:

2 tölkkiä luomu tomaattimurskaa
2 isoa sipulia
valkosipulia oman maun mukaan
n.2dl vettä
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
sokeria
suolaa
mausteita (mustapippuria, voimakasta chilijauhetta, paprikajauhetta, kuivattuja yrttejä,…)

Kuullotan sipulit oliiviöljyssä. Lisään tomaattimurskan. Huuhdon purkit vedellä ja kaadan näin viimeisetkin tomaattimurskan loput keittoon. Annan keiton ”pohjan” porista rauhassa miedolla lämmöllä hetken. Lisään joukkoon balsamiviinietikkaa (itse laitan kaksi ”lorausta” ja lisään myöhemmin makua tarkistaessani lisää, jos tarvis), ripauksen suolaa ja sokeria. Sokeri tasapainottaa hyvin makuja. Mausteiksi lisään usein ripauksen vahvaa chiliä, paprikaa, kreikkalaista yrttimausteseosta ja mustapippuria. Yrtit ovat ehdottomasti minusta se tämän keiton juttu yhdessä balsamiviinietikan ja sokerin kanssa! Lopuksi annan keiton vielä porista kaikessa rauhassa matalalla lämmöllä. Mitä kauemmin jaksaa keittoa odottaa ja hauduttaa sitä parempaa siitä tulee! Mausteiden kanssa toki kannattaa vähän varoa – itse lisään usein yrtit vasta aika loppuvaiheessa mukaan. Ennen surautin keiton sauvasekoittimella pehmeäksi, mutta nykyisin pidän sattumista. Tomaattikeitto syödään meillä usein maustamattoman jugurtin, peston tai vuohenjuuston kanssa.   

Nyt kirmaan petiin, että jaksan taas nousta huomenna koululle! Ihanaa alkanutta viikkoa :)

25. maaliskuuta 2012

Oma päivä.


Simo oli eilen omalla reissulla ja minä vietin OMAA iltaa. Mitä tein? Söin jääkaapista jämiä, istuin koneella, säädin kuvia, katsoin kolme jaksoa Iholla -sarjaa putkeen, söin salmiakki ja join monta kuppia teetä, lakkasin kynnet, kävin lenkillä, katsoin tyttöjen nyyhkyleffan ja kaipasin omaa miestä kotiin. Niin tyypillistä minua! Olisi kerrankin aikaa tehdä jotain hyödyllistä, niin minä vietän laatuaikani itseni kanssa syöden salmiakkia ja lakaten kynsiä. Ei paha.

Poltin talven viimeisiä kynttilöitä. Porukoilta saatu kruunu on ollut paljon käytössä. Talvi on nyt lähes taivallettu loppuun. On kevät. Kellokin tietää, että käydään jo kesää kohti. Missäköhän me punkataan tuleva kesä? Kaupunki on jo selvillä (plussaa!), mutta muuten kaikki vielä auki. Luottavaisin mielin kuitenkin hipsutellaan kohti kesäkuun alkua. Asiat kyllä järjestyvät. Kuulitteko? Minä sanoin, että ”asiat kyllä järjestyvät”. Uskomatonta. Hermoilijoiden kuningatar alkaa menettää otettaan. Hän on viettänyt selvästi liikaa OMAA aikaa.   

24. maaliskuuta 2012

Y niin kuin ystävät


Aivan ihanaa loppuviikkoa olemme saaneet viettää tärkeiden kaverien seurassa! Ystävät, rento yhdessäolo, kahvittelut (!), hyvä ruoka ja elämästä jutustelu ovat tehneet niin hyvää! Gradukin on edennyt paremmin ja paniikki ja ahdistus valmistumisesta ovat helpottaneet. Miten paljon voikaan auttaa se, että saa volista ystäville miten surkeaa kaikki on (vaikkei olisikaan) ja miten huono itse on (vaikkei olisikaan). Aarteita nuo ystävät!

Torstaina kahviteltiin moneen kertaan. Ensin yliopistolla ja illalla vielä meillä. Ystävien, kevään ja kohta saapuvan pääsiäisen kunniaksi syötiin uskomattoman hyviä muffinsseja. Respti on onneksi ystävän hallussa, muuten varmasti söisin itseni näillä yhdeksi palloksi!


Perjantaina koonnuttiin meille vielä syömään ja viettämään aikaa. Kuten tavallistakin, jossain vaiheessa iltaa porukka aina tahtoo jakaantua. Miesten siirtyessä keittiöön sitomaan perhoja ja puhumaan kalajuttuja me naiset vallattiin olohuone, juteltiin tyttöjenjuttuja, muisteltiin menneitä ja kerrytettiin kameran muistikortille mitä luovempia ryhmäkuvia. Niitä ei täällä julkaista. Jäävät tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. Kyllä tädit osaa! :)

Tänään aamulla oli aivan haikeaa päästää yhdet matkalaiset huristelemaan kohti kotia. Matka ei onneksi ole ptikä ja monta tulevaa kohtaamista on jo merkitty kalentereihin. Kohta taas nähdään!

21. maaliskuuta 2012

Klassista korvaan

Ah, kotona! Paiskin jo monta tuntia koululla hommia ja ajattelin, että olen kyllä nyt ansainnut rentoiluhetken kotisohvalla. Ihanan hiljaista täällä. 

Tiedättekö, että välillä ihmettelen, että olenko todella ainoa kirjaston käyttäjä, joka on opetettu siihen, että kirjastossa ollaan hiljaa? Täällä koulun iso tietokone/opiskelutila on sijoitettu kirjaston ensimmäiseen kerrokseen. Tilaa on mukavasti ja jokaisella koneenkäyttäjällä on oma pieni nurkkaus vallattavana. Jostain syystä kuitenkin useat kanssaopiskelijat katsovat oikeudekseen käyttää tilaa ryhmätöiden tekemiseen, kaverien kanssa hengailuun ja omien asioiden hoitamiseen PUHELIMESSA. En kestä. Oma gradu etenee jo muutenkin aivan riittävät rauhalliseen tahtiin, joten ylimääräisiä häiriötekijöitä toivoisin ympärilleni mahdollisimman vähän. Toki joskus huomautankin ihmisille asiasta, mutta tiedättekö, aina en jaksaisi olla se salin ainoa ääneen nipottaja. 

Nyt olen kuitenkin selättänyt nämäkin ongelmat: Ylen Klassinen nettiradio ja kuulokkeet korviin :) Volumia säädän sen mukaan kuinka monta kujertelevaa pariskuntaa, ryhmätyöporukkaa tai elämänsä tilittäjää sattuu samalle nurkalle. Kesään mennessä olen joko menettänyt kuuloni tai rakastunut oopperoihin.