Myrskyn merkkinä

Ulkona myrskyää, mutta sisällä on lämmintä ja valoisaa. Kelit ovat olleet kamalia. Me olemme selvinneet hyvin istumalla sisällä ja nauttimalla kodin lämmöstä, kun ulos ei olla oikein päästy. Sähkö ovat katkenneet vain kerran ja mitään vahinkoja ei ole sattunut. Täällä myrskyrintaman reunalla olemme kuitenkin surreet kovasti läheisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan rauhallisten juhlapyhiensä vieton ja kaivamaan moottorisahat esille. Tällainen joulu tänä vuonna!

Tänä jouluna olen moneen kertaan pohtinut sitä kuinka joulun juhlan oikeasti tekevät ihmiset ja itse sanoma eivät laatikosta kaivetut joulukoristeet tai pihalle satanut lumi. (Vaikka, pakko myöntää, jotkin koristeet ja lumikinokset ovat kyllä tiukasti minun top5 joulun tuojat listallani…) Eilen saatiin koko perhe ja lopullinen jouluntunnelma vihdoin kasaan, kun Simo ja Heidi tulivat viettämään joulua tänne. Uusi joulu saapui taloon, kun yhdessä availtiin viimeisiä lahjoja ja vaihdettiin kuulumisia. Joulun viimeisetkin palaset ovat nyt paikoillaan. Vanhoja kavereita tuli vielä illaksi pelaamaan ja päivä venyi myöhään yöhön.

Suuret suunnitelmani olla murehtimatta ja säätämättä mitään joululoman aikana ovat tänään rakoilleet, kun olen sortunut jo murehtimaan tulevan haasteita ja tehtäviä. Huomenna aion kuitenkin tehdä parannuksen ja keskittyä vain rentoilemaan. 

Kirkonrakentaja

Ihana touhupäivä takana! Viimeiset piparitkin on nyt tehty ja kaikki alkaa olla valmista joulua varten. Leivottuani jo Simon porukoilla kolme piparkakkutaloa päätin, että porukoille teen jotain muuta kuin perus mökin. Piparikirkon rakennuspiirustuksissa oli jotain häikkää, mutta onneksi pitkähermoinen isä jaksoi avustaa tytärtään teknisten vaikeuksien keskellä.

Kummitädin lähettämä lumiukkomuotti on ollut käytössä joka vuosi. Tänä vuonna kuuseen perinteisten piparien seuraksi killumaan laitetaan myös joukko lumiukkoja.

Lunta on pihalla enää muutama sentti. Pelkään, että yön vesisade vie valkean joulun mennessään. Toivottavasti edes joulun jälkeen saataisiin lunta lisää. Nyt yritän kuitenkin jättää murehtimisen myöhemmäksi ja hiljentyä joulun ilosanoman äärelle. Rauhallista joulunaikaa!

Omia ihmisiä

Enää kaksi yötä jouluaattoon. Luin aamulla facebookista viestejä ystäviltä, jotka viettävät jouluaan kaukana täältä. Moni rakas ihminen juhlii joulua toisella puolella maailmaa tai toisella puolella Suomea. Minulle joulu on perhejuhla, jota juhlitaan yhdessä omien ihmisten kanssa. Vuosien aikana joukko rakkaista ihmisistä on vain kasvanut. Mistä löydetään sellainen tupa, johon kaikki me mahtuisimme?

Ennen joululomalle lähtöä juhlittiin oman kaupungin tyttöjen kanssa joulua. Monena vuonna olemme kokoontuneet yhteen vaihtamaan lahjoja ja viettämään ihanaa iltaa yhdessä. Missähän me kaikki ensi vuonna olemme? Isäni jo eilen kyseli, että mitä mahtaa tapahtua, kun meidän pitäisi valmistua ja irrottautua opiskelukaupungista ja toisistamme…  Ei mietitä sitä vielä :)

Siivekkäitä

Viimeinen viikko on kulunut uskomattoman nopeasti. Lopetin työt koululla, hoidin viimeiset asiat Idän kaupungissa ja pakkasin tavarat autoon. Vietettiin Simon porukoilla muutama yhteinen joulunaluspäivä ja nyt junan tuomana olen jo porukoilla Pohjanmaalla. Simo tulee aaton jälkeen tänne perästä. Ja tapanina on sitten koko ”iso” perhe koossa. 

Muutamia jouluvalmisteluja ehdittiin tehdä jo kotona ennen reissuun lähtemistä. Pikkuinen oma joulukuusi, piparkakkutalo ja asunnon suurempi koristelu jäivät kuitenkin meidän työ- ja tenttikiireiden vuoksi tänä vuonna tekemättä. Jotain kuitenkin ehdittiin puuhata joulun eteen! Postiin lennätettiin persoonallinen parvi punatulkkuja ilahduttamaan sukulaisia ja ystäviä. Toivottavasti saapuvat perille!

Nyt kiire ja stressi saa helpottaa. Kävin Mikkelissä maanantaina kuvaamassa gradua varten vielä hieman lisää materiaalia. Tuo iso projekti saadaan toivottavasti päätökseen kevään aikana. Nyt kuitenkin vietän lomaa, lueskelen vain vähän kreikkaa ja paljon hyviä kirjoja. Kotipaikan kirjasto tarjoili jälleen sylillisen herkkuja, joihin pääsen käsiksi toivottavasti vielä tänä iltana.

Nyt kuitenkin piparien paistoon!

Ps. Viimeisessä kuvassa odottelevat nuorimmat matkalaiset lähtöä reissuun :) 

Lauantain tunnelmaa

Herätyskelloon ei ole kurja herätä niinä aamuina jolloin tietää ohjelmassa olevan jotain mukavaa. Simo jäi vielä nukkumaan, kun minä jo kömmin keittiöön ja koneelle. Tänään en valmistele töitä!

Kakkujen pakkailu ja aamufiilistely sujuivat niin rennosti ja nautiskellen, että lopulta meinasin myöhästyä päivän ensimmäisestä tapaamisesta. Luvassa oli siis myyjäistunnelmia! Ainejärjestöllämme on kummipäiväkoti Afrikassa, jota kuukausittain avustamme. Lähetysmyyjäiset ovat olleen meille perinteinen tapa kerätä avustusvaroja. Tänään olin mukana viimeistä kertaa millään tavalla vastuunkantajan roolissa. Uudet aktiivit jatkavat tästä eteenpäin kummipäiväkotitoiminnasta huolehtimista.

Lauran ja Peten kanssa kierrettiin pöydät ja bongailtiin herkkuja ja ihania käsitöitä. Erään ikäihmisten kerhon pöydästä löysin ihan hurjan suloisia nukkeja! Ei mitään liukuhihna tavaraa. Tuollaisen meripojan voisin minäkin ottaa kotiin!

Kaupungilta löysin muutamia joulujuttuja ja pääsinpä jopa hoitamaan Oulusta asti saamaani arvokasta luottamustehtävää. ;) Ennen kotiin lähtöä oli mukavaa käydä vielä yhdessä kahvilla ja teellä sekä vaihtaa ajatuksia maailman menosta.

Töiden keskeltä

Viikon hiljaisuus. Olen kyllä kiitollinen jokaisesta sijaistunnista, jonka saan tehdä, mutta täytyy myöntää riemun nousseen pintaan, kun eilen kuulin saavani tyhjätä lokeron ja siivota pöydän ensi torstaina. Oma työurakkani loppuu oikean open palatessa koululle. Aion juhlistaa tätä pitkällä joululomalla rentoillen ja viettäen aikaa omien ihmisten kanssa. Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä ”omia” oppilaita tulee vähän ikävä.

Tuntuu kyllä huojentavalta tajuta, että viiden ja puolen vuoden opiskelu tällä alalla ei ole mennyt hukkaan. En vielä paljoakaan ymmärrä siitä, mitä opettajana olo ehkä kaikessa laajuudessaan on, mutta yhä vakuuttuneemmaksi olen kuitenkin tullut siitä, että ala on minulle oikea. Tätä voisin tehdä ihan aina!

Mukavien työkavereiden ja oppilaiden lisäksi on ihanaa ollut joka päivä oppia myös jotain uutta. Varmasti nämä viikot ovat opettaneet minua myös tiedollisesti enemmän kuin vuosi yliopistolla. Aineiden hallinta on vahvistunut hurjasti ja olen löytänyt monta uutta intohimon kohdetta itselleni. Omat ehdottomat suosikkini ovat hindulaisuus, kristillinen luostarielämä sekä suomalaiset muinaisuskonnot.

Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko vuodelta 1948 on kovin kirja pitkään aikaan! Tästä saisi koottua kokonaisen kurssin lukioon!  Oppilaita hieman nauratti tunnilla, kun innostuin demonstroimaan kalvotusseilla Kiukaisten kulttuurin aikaisia hautaustapoja ja niiden kehittymistä. Kuvamateriaalia oli toki Sammallahdenmäeltä ja muilta ”kotiseutukohteilta”. Ei tainnut jäädä oppilaille epäselväksi sekään seikka mistä suunnasta ne kehityksen tuulet oikein puhalsivat tänne itään…

Tutustuttuani itse omaan kulttuurihistoriaamme olen oivaltanut, että meillä suomalaisilla ei ole mitään syytä nöyristelyyn ja anteeksipyytelyyn. Meillä on hieno, tosi nuori ja hieman ehkä huonosti säilynyt, oma uskonnollinen historiamme, jota olisi syytä pitää arvossaan. Nuorten kanssa käytiin läpi tunneilla mm. karhukulttia. Saksalaiset opetusharjoittelijat nikottelivat hieman penkeissä, kun minä esittelin kuvan Karhu herrasta, joka juhli peijaisissa sekä omia hautajaisiaan että häitään. Kuvassa on morsiameksi päässyt kylän viehättävin sinkkuneiti. Ja itse juhlien sankari, Karhu, syödään pitojen pääruokana. Juhlinnan jälkeen sulhanen saa arvonsa mukaiset hautajaiset ja hänen henkensä toivotaan palaavan metsään uutta saalistusta varten. Morsiamen kohtalo se on mahtanut olla vielä kurjempi: on lähdettävä uudelle riiuulle tai tyydyttävä nuoren lesken rooliin…

”Hääkuva” löytyy täältä.

Uudet ystävykset

Valo. Koko kristikunta on hiljentynyt odottamaan pimeyden voittavaa valoa. Tänään, kuin pienenä adventtilahjana, meille saapui uusi valontuoja.

Lamppu. Meillä on puhuttu sen puutteesta jo kuukausia. Olohuoneemme on valtavan pimeä, ja talvella valo ehtii vain käväistä siellä. Eilen koettiin erään supermarketin valaisinosastolla jopa napakkaa sananvaihtoa uuden valonlähteen hankinnasta. Lopulta päästiin yksimielisyyteen siitä, että suuntaamme aamulla vanhantavaranliikkeeseen etsimään uutta ystävää kotiimme.

Mitä ihania tavaroita se paikka olikaan pullollaan! Harmittaa, että siinä innostuksessa en tietenkään tajunnut kuvata kaikkia parittomia kahvikuppeja ja rottinkituoleja. No, mutta tässä kuitenkin muutamia kuvia niistä ihanista tavaroista, jotka saimme sieltä kotiin asti. Jalkalampun lisäksi ostimme vanhan ja vähän huonossa kunnossa olevan pienen lipaston eteiseen. Siitä tulee meidän kenkä- ja villasukkakaappimme! Ehkä asiantuntijoiden opastuksella uskallamme tehdä siihen pientä pintahuoltoa.

Muuten päivä onkin mennyt tuntisuunnitelmia tehden. Hyvää harjoitusta gradua varten tämä ainainen koneella istuminen. Joulukorttimateriaalit ja glögiä ostettiin kaupungilta, joten eipä sitä tiedä millainen korttitehdas täällä vielä pyöräytetään käyntiin.

Kansien välissä

Tänään täyttyi lähes vuoden kestänyt muistikirjani. Minä en enää vuosiin ole pitänyt päiväkirjaa, vaan olen kirjoittanut kaiken tarpeellisen ylös muistikirjaani. Kansien väliin on kertynyt tärkeitä papereita, ajatuksia, arkisia listoja ja muistoja. Noiden kirjojen kanssa voin peruuttaa takaisiin menneisiin vuosiin.

Tämä viimeisin kirjanen on ollut jotenkin erityisen rakas. Se on Lappeenrannan muisto harjoitteluajalta. Sinne on kirjoitettu matkapäiväkirjaa häämatkalta, suunniteltu juhlia ja lukulistoja. Sitä on ollut mukava kantaa laukussa. Paksukantisen ja kierreselkäisen vihon on voinut helposti heilauttaa auki kiireessäkin. Käytännöllinen ja miten kauniskin se on! Ostin sen itselleni lahjaksi helmikuussa Heli Pukin ihanasta puodista Lappeenrannasta. Ja nyt kesällä, kun pääsin takaisin tuonne Saimaan rannalle, kirmasin liikkeeseen ja ostin uuden kirjan odottamaan vuoroaan.

Koska Lappeenrantaan ei kirmailla aivan tuosta vain, täytyy minun nykyisin kurkkia Heli Pukin ihmeelliseen puotiin vain näin netissä. Mutta jos käytte Lappeenrannassa, poiketkaa kauppakadulle! Aivan siinä Raatihuoneen kulmalla, kävelypainotteisella katuosuudella (= kävelykatu lappeenrannaksi), Wolkoffin museokauppaa vastapäätä sijaitsee Ideri. Sinne pääsee kurkkimaan minun kanssani toki myös täältä.

Uusien muistojen kerääminen alkakoon!

Elämänlangalla ommeltu

Elämän lankani riemusta raidat saa
Se onnesta hulelle huovutetaan!
Lankani valeista virttyy ja kaipuusta kapenee
Se surusta sotkuun solmitaan
ja kivusta kerälle keritään.

Aika lankaani valolla vaalentaa
Sitä kyyneleet kastaa ja kuluttaa –
vaan lankani kestää ja karhentuu –
köydeksi kiskoin karaistuu.

Kerran valosta vahvasta keräni aukeaa
Tuulen tulisen voimasta suruni solmut raukeaa
ja minä säikeistä se kudon ihmeellisen
kankaan itseni näköisen!

Vaan mitä kertovat kankaani kirjailut, mistä puhuvat purjeeni paikat?

- Heli Pukki, Tuulenratsastaja, 2011.

Kiirettä

On ensimmäinen päivä joulukuuta. Ja minä sain tänään ensimmäisen kokonaisen seiskaluokan jaksoni kasaan! Päivä menikin rattoisasti kokeita tarkistaessa, tukiopetussuunnitelmia pohtiessa ja tulevia tunteja ja kokeita suunnitellessa. Kuvittelin, että 5.12. sanoisin oppilaille, koululle ja työkavereille moro ja siirtyisin Kalevi Toiviaisen kanssa johonkin kirjaston nurkkaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että töitä olisi vielä ainakin viikko tiedossa. Mukavat ja rennot yläkoulun tunnit vaihtuvat neljään lukioryhmään. Eipäs meille taida vieläkään tulla niitä jouluverhoja… Simo on kyllä ihanasti luvannut auttaa joulujutuissa ja korttipajakin pystytetään viikonloppuna totutusti yhdessä kasaan, joten eiköhän tässä saada sekä oppitunnit pulkkaan että kortit postiin.

Odotan kovasti viikonloppua. Ehkä silloin saisin otettua jotain järkeviä kuvia myös päiväsaikaan. Omien aikataulujen takia kuvata, kun ehtii nykyisin vain aikaisin aamusta tai myöhään illasta. Jos viikonloppuna tehtäisiin vaikka jotain muutakin kuin vain tuntisuunnitelmia.. :) Ja jotta ei nyt jää vääränlainen kuva työni kuormittavuudesta ja vapaa-aikani olemattomuudesta, täytyy muistuttaa, että olen minä tällä viikolla ehtinyt myös tehdä yhden muuton, käydä kahvilla ja kreikan luennoilla sekä tavata ystäviä ja lukea kirjoja. Että ei huolta!

Ja joulua olemme saaneet laitettua adventtikynttelikön ja kynttilöiden verran. Toukokuisen hääkynttilät on mukava polttaa loppuun näin pimeinä iltoina.